Niinsanotut mielipidejohtajat painottavat usein "erinomaisuuden" tai "ylittämättömyyden" välttämättömyyttä, jos haluaa menestyä. Erityisen usein tämä tulee esiin luovan työn yhteydessä.
Olen eri mieltä. Ylipäätään maailmassa riittää, kun on "hyvä".
Tämä ei tietenkään tarkoita, että huolimaton suoritus pitäisi hyväksyä. Mutta:
- Ruoanlaittotaitosi saa perheesi kehräämään tyytyväisyydestä. Et tarvitse Michelin-tähtiä.
- Toyotasi tai Volkswagenisi vie sinut turvallisesti ja mukavasti paikasta A paikkaan B. Et tarvitse Ferraria tai Rolls-Roycea.
- Markkinointiaineistosi pitää tuoda sisään liidejä tai myyntiä. Sen ei tarvitse voittaa kirjallisuuden Nobel-palkintoa.
Paras on hyvän pahin vihollinen (kiitos sitaatista, Voltaire). On tilastollisesti mahdotonta, että me kaikki pystyisimme olemaan parhaita tai edes yli keskiarvon. Kun teemme sydämellä ja parhaan kykymme mukaan ja tyydytämme niiden tarpeet, joille teemme, kaikki hyvin. Riittää, kun täytämme tai ylitämme kohdeyleisön odotukset ja tavoitteet.
Haluaako joku argumentoida täydellisyyden puolesta? Sana on vapaa.
