Jokin aika sitten haravoin nettiä yrittäen löytää materiaalia, jonka avulla voisin kehittyä vielä paremmaksi copywriteriksi.
Löytyikin X, joka työkseen kouluttaa ihmisiä paremmiksi, vakuuttavammiksi ja tuloksekkaammiksi kirjoittajiksi. X:n nettisivuilla oli hyödyllistä tietoa ja sieltä jopa opin jotain uutta. Tästä rohkaistuneena seurasin saitilla ollutta linkkiä Y:n sivuille – X kun suositteli tätä ja tuntui pitävän suorastaan esikuvanaan joillain markkinoinnin alueilla.
Tässä kohtaa rakennelma alkoi hajota käsiin.
Y luettelee sivuillaan pitkän listan artikkeleitaan. Hei, loistavaa, tyyppihän tuntuu tietävän mistä puhuu! Klikkaan listan ensimmäistä otsikkoa ja mitä tapahtuu? Kone hyytyy hetkeksi, ja kohta aukeaa Word-dokumentti, jonka alussa on rivikaupalla copyright-informaatiota.
Vieritän tekstiä eteenpäin, ja havaitsen, että artikkelin pituus on 190 sanaa. Siis ”artikkelin”? Olen sen verran vanhanaikainen, että minusta ”artikkeli” on teksti, jonka pituus ja syvyys kelpaavat täyttämään ainakin sivun verran aikakauslehteä.
Sitä paitsi missään vaiheessa ei puolella sanalla mainittu siitä, että pahaa-aavistamaton klikkaus otsikkoon ei viekään toiselle nettisivulle, vaan avaa Wordin ja tuo näkyville tekstidokumentin. Miksi ihmeessä? Jos surffailen netissä, oletan tietenkin linkkien tuovan selaimeen uuden nettisivun eikä avaavan mitä muita ohjelmia milloinkin.
Mitä sitten opin sisällöstä? Periaatteessa sen, että on tärkeää kirjoittaa vetävä otsikko. Piste. Ja tästähän tietysti on valtavasti apua ammatikseen kirjoittavalle copywriterille...
Olin todella hämmästynyt, että alallaan tunnustetut gurut tarjoavat tällaista roskaa.
Ja tarinan opetus?
Ennen kuin suosittelet jotakuta, tee hiukan taustatyötä ja tarkista, mitä tältä on odotettavissa. Saatat pelastaa kasvosi. Ja jos joku suosittelee sinua, älä tuota pettymystä.
Labels:
freelance
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
